Vanhemmaksi tuleminen on elämän ainutlaatuisia kohokohtia. Raskausaika ja synnytys ovat konkreettinen fyysinen ja henkinen asia synnyttävälle, mutta miltä se tuntuu kumppanista? Mikä on parasta isyydessä? Lue kolmen isän ajatuksia isyydestä.
Tukea, turvaa ja arjen hallintaa
Jani, 37 vuotta, on kahden lapsen isä. Esikoinen on viisi ja nuorimmainen kolme: “Läpi raskauksien pyrin tukemaan vaimoani konkreettisin teoin. Siivosin, kokkasin, leikitin esikoista ja pidin arjen hallinnan itselläni, jotta vaimoni sai levätä mahdollisimman paljon ja keskittyä omaan hyvinvointiin”, Jani kertoo.
“Muistan kun kuulin esikoisemme sydänäänet ensimmäisessä ultrassa. Tuolloin tajusin, että minusta tulee isä ja meillä on uudenlainen elämänvaihe edessä. Myös pienokaiselle etukäteen ostetut tarvikkeet konkretisoivat vauvan lähestyvää syntymää. Oli mukavaa hankkia rattaat ja sänky. Myös synnytysvalmennus tuntui tärkeältä merkkipaalulta odotusaikana”, Jani summaa.
Synnytyksiä Jani muistelee hymyssä suin: “Yritin totella vaimoni toiveita ja antaa hänen keskittää kaikki energiat synnyttämiseen. Varmistin, ettei vaimon tarvitse huolehtia esikoiseen liittyvistä asioista ja kuuntelin hänen tuntemuksiaan synnytyksen edetessä.” Isyyden ja perhe-elämän tähtihetkiä Jani kuvailee näin: “Väsyneenä, raskaamman viikon jälkeen, saatan vajota omiin ajatuksiin miettimään perhettä. Koen olevani todella onnekas kahdesta lapsestamme ja toimivasta perhearjesta. On mahtavaa nähdä lasten oppivan uutta ja kuulla hauskoja juttuja heidän suustaan. Onnistuminen isänä on todella palkitsevaa.”
Yhteinen aika on laatuaikaa
Miikka on ekaluokkalaisen pojan isä ja nauttii valtavasti yhdessä tekemisestä: “Parasta isyydessä on huomata, että voin aikuisena olla kiinnostunut samoista asioista kuin lapseni ja yhteinen aika on molempien mielestä tosi hauskaa”, hän kuvailee.
“Lapsi ottaa jatkuvasti kehitysaskeleita, jotka tuovat vapautta ja samalla koen, että suhde lapseen syvenee. Käveleminen ja omatoimisesti syömään oppiminen, sekä vaipoista luopuminen ovat olleet itselleni merkittäviä hetkiä. Uskon, että isän ja lapsen suhde menee uudelle tasolle myös imettämisen lopettamisen jälkeen, kun fyysistä hoitovastuuta voi jakaa helpommin”, Miikka pohtii.
“Lapseni on ollut aina kova keskustelemaan ja pidän pitkistä juttutuokioistamme. Käymme perheen kanssa vuorotellen päivän tapahtumat läpi kun syömme illallista. On kiinnostavaa kuulla yksityiskohtia, jotka jäävät aivan tavallisesta päivästä lapselle mieleen”, Miikka nauraa.
Pyöristyvä vatsa teki vauvasta konkreettisen
Ville on pian kolmevuotiaan pojan isä ja muistelee odotusaikaa onnellisena: “Oli mukavaa seurata kun vaimoni vatsa pyöristyi. Samalla vauva tuntui koko ajan todellisemmalta. Raskausajan ultrat olivat tärkeitä, siellä pääsi näkemään miltä vauva näyttää ja kuulemaan sydänäänet”.
“Poikamme syntyi suunnitellusti sektiolla, joka jännitti meitä molempia. Pyrin tukemaan vaimoani kaikin mahdollisin keinoin ja kuuntelemaan hoitohenkilökunnan ohjeita tarkasti. Vaimoni kyseli sektion aikana sen etenemisestä ja tulkkasin hänelle lääkäreiden puheita, jotta vaimollani olisi mahdollisimman mukava ja rauhallinen olo”, Ville kertoo.
Isyyden tähtihetkiä Ville kuvailee näin: “Parasta on yhteinen tekeminen ja arki. Lapsen kanssa tunteet ja tunnelmat voivat vaihtua minuutissa laidasta laitaan ja kaiken sen kokeminen tuntuu merkitykselliseltä. Lapsen kehityksen seuraaminen on hienoa ja tunnen ylpeyttä jokaisesta uudesta taidosta.”
Kerro meille somessa, miltä vanhemmuus ja vanhemmaksi tuleminen sinusta tuntuvat?
