Heljä ja Katja ovat äitejä, joiden yhteinen Mila-vauva täytti juuri vuoden. Perheeseen kuuluu myös Heljän 16-vuotias esikoinen ja Oona-kissa. Oululaisen perheen arki on vauhdikasta – Heljä opiskelee töiden ohella ja Katja on vauvan kanssa kotona.
IVF-hoidolla raskaaksi
“Alusta saakka oli selvää, että hedelmöitys tehdään minulle”, Heljä kertoo. “Olin ollut jo kerran raskaana ja tiesin vähän mitä odottaa. Katjan urheilutaustan ja siitä johtuneen polvivamman vuoksi, päätös oli vieläkin helpompi ja aloitimme yrittämisen koti-inseminaatiolla”, Heljä muistelee.
Pari yritti kaksi kertaa koti-inseminaatiota tanskalaisen luovuttajan soluilla, mutta hedelmöitys ei onnistunut. Tämän jälkeen Heljä ja Katja hakeutuivat yksityisen klinikan vastaanotolle, jossa neljän inseminaation jälkeen siirryttiin IVF-hoitoon, jonka avulla Mila sai alkunsa. IVF eli “koeputkihedelmöitys” tarkoittaa sitä, että hedelmöitys tapahtuu kohdun ulkopuolella ja alkio siirretään tämän jälkeen takaisin kohtuun kasvamaan.
Ihana vauvavuosi
Äidit ovat seurustelleet lähes neljä vuotta, ja perheenlisäyksestä haaveiltiin suhteen ensimetreiltä saakka. “Vauvavuosi on ollut ihanan helppo. Esikoiseni kanssa olin yksinhuoltaja ja vastuussa kaikesta. Nyt kun arkea on jakamassa kaksi aikuista, kaikki on huomattavasti vaivattomampaa. Esikoiseni on suhtautunut alkuihmetyksen jälkeen pikkusiskoon hyvin”, Heljä kertoo.
Muita perheenlisäystä suunnittelevia pareja Heljä kannustaa toimimaan rohkeasti ja menemään kohti unelmia: “Onneksi nykyisin myös yliopistolliset sairaalat tarjoavat naispareille hedelmöityshoitoja, eikä julkisella puolella hoitojen kustannukset nouse kohtuuttomiksi”, Heljä pohtii.
Pariskunta kiittelee saamaansa palvelua neuvolassa: “Meillä on ollut aivan ihana ihminen tukemassa meitä!” Toisinaan päivystyksessä asioidessa äidit ovat joutuneet korjaamaan hoitavaa henkilökuntaa: “Hoitajien ja lääkäreiden ei tulisi tehdä olettamuksia, että lapsella on aina äiti ja isä. Joskus vastapuoli häkeltyy kun teemme selväksi, että perheessä on kaksi äitiä. Maailma ei kuitenkaan muutu, mikäli asioihin ei puututa”, Heljä muistuttaa.
Vertaistukea ja avoimuutta
Vertaistukea, tietoa ja vinkkejä pari on saanut lukuisista Facebook-ryhmistä, joihin Heljä kannustaakin samassa tilanteessa olevia liittymään. “Meillä on onnekas tilanne, että lähipiirissämme on toinen sateenkaariperhe, joilla on myös pienokainen kotona. Aiomme myös jatkossa osallistua alueemme Sateenkaariperheet ry:n toimintaan”, Heljä iloitsee.
Tulevaisuutta Heljä ja Katja pohtivat positiivisin mielin: “Olemme ostaneet valmiiksi Meidän pihan perhesoppa -kirjan, jonka avulla pienillekin on helppo kertoa erilaisista perheistä. Aiomme vastata Milan kysymyksiin avoimesti ja ikätasoon sopivasti.”
Pride-viikkoa perhe seuraa tänä vuonna sosiaalisen median kautta ja oman kaupungin tapahtumiin osallistutaan myöhemmin tänä kesänä. “Emme juurikaan mieti, mitä muut ajattelevat. Meillä on hyvä meininki ja se on pääasia. Leikkipuistossa ja naapurustossa liikkuessamme meitä ei sen kummemmin ihmetellä. Olemme aivan tavallinen perhe siinä missä muutkin”, Heljä summaa.
