Isovanhempien rooli ja osallistuminen suvun nuorimpien arkeen vaihtelee etämummoilusta tiiviiseen lähivaareiluun. Osa isovanhemmista kohtaa lastenlapset useimmiten videopuhelujen välityksellä ja pusut vaihdetaan screenin kautta, kun taas toisissa perheissä lasten arkinen hoito ja huolenpito voi olla monta kertaa viikossa mummin tai vaarin vastuulla. Lue kolme tarinaa ihanan vaihtelevasta isovanhemmuudesta.
Läheinen etämummo osallistuu leikkeihin videopuhelun välityksellä
Ritvan ainoa lapsenlapsi asuu 300 kilometrin päässä ja viikoittainen yhteydenpito hoidetaan videopuheluiden avulla. “Olemme tottuneet etäilyyn, mutta emme ole lainkaan etäisiä. Hoidamme arkiset kuulumiset ja pienet juhlahetket puhelimessa. Pojanpoikani Niko tarinoi mielellään kuulumisia ja esittelee videolla leikkejä. Meille tämä on tuttua puuhaa, eikä muita mahdollisesti häiritsevä, globaali pandemia ole muuttanut tilannettamme”, Ritva kertoo.
Fyysiset kohtaamiset ovat aina odotettuja hetkiä, joista Ritva kertoo lämpimään sävyyn: “Tapaamme vähintään kuusi kertaa vuodessa. Silloin juhlimme merkkipäiviä ja vietämme laatuaikaa. Kun saan pojan perheineen luokseni, pyrin hemmottelemaan heitä hyvällä ruualla ja aidolla läsnäololla. Ylenpalttisia leluhankintoja ei tehdä joka kerta, tärkeintä on yhteinen aika ja mukava tekeminen. Yhdessä luomme muistoja, joihin palataan usein.”
“Välillä harmittelen kovasti, etten pääse auttamaan lapsenhoidossa pikaisella aikataululla tai mukaan Nikolle tärkeisiin harrastuksiin. Olen kuitenkin aina tavoitettavissa, mikäli poikani perheellä on huolia – annan vinkkejä kun niitä pyydetään, mutta en tuputa omia näkemyksiäni. Uskon, että jo tieto siitä, että puhelimen päässä on henkistä tukea, auttaa väsymyksen ja arjen kiireiden keskellä”, Ritva summaa.
Monet isovanhemmat saattavat antaa lapsenlapselle viikko- tai kuukausirahaa, mutta Ritva on päättänyt tukea poikansa perhettä kausivaatehankinnoilla: “Meillä on perinteenä, että syksyllä ostan päiväkotikengät ja keväällä osallistumme uuden polkupyörän hankintaan. Sen lisäksi kysyn tasaisin väliajoin pojaltani, olisiko jotain käyttötarviketta tai -vaatettta, joita Niko tarvitsisi. Mieluummin hankintoja tarpeeseen kuin uusia leluja tavaran paljouden keskelle.”
Koululaisen äitinä mummoksi
“Olin 46-vuotias kun tulin ensimmäistä kertaa mummiksi, tuolloin oma nuorimmaiseni oli yhdeksän. Omalla esikoisella ja kuopuksellani on siis huomattava 16 vuoden ikäero. Mummoutuminen ei aiheuttanut identiteettikriisiä – oli ihanaa saada perheeseen jälleen pienokainen ja seurata tyttäreni kasvamista äidiksi”, Nanna kertoo isovanhemmuuden ensiaskeleista.
Kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, Nanna oli vielä tiiviisti työelämässä ja omat nuorimmaiset lapset kotona jo itsenäisiä alakoululaisia. “Päätin heti alusta alkaen, että en ole käytettävissä 24/7. Asetin hellästi rajat esimerkiksi sille, miten paljon otan lapsenlapsia hoitoon. Tarvitsin tuossa elämänvaiheessa myös omaa aikaa ja suosittelen oman jaksamisen tutkailemista kaikille isovanhemmille. Jokaisella mummilla ja vaarilla on täysi oikeus päättää kuinka usein lapsenlapsia ottaa yökylään tai toimii autokuskina harrastuksiin. Tottakai oli hetkiä kun lähdimme lyhyelläkin varoitusajalla auttamaan – se kuuluu elämään. Ja kun lapsenlapsia olikin nopealla syklillä kolme, tein mielelläni isomman satsin ruokaa ja helpotin tyttäreni perheen arkea kokkaamalla myös heille.”
“Olen iloinen, että perheessämme on tiiviit välit hieman poikkeavista ikäeroista huolimatta. Nuorimmaiseni tuleminen enoksi yhdeksän vuotiaana ei ole kovin yleistä, mutta teki poikien suhteesta erityisen. Veljesmäisellä otteella eno luotsaa sisarensa poikaa elämässä eteenpäin”, Nanna naurahtaa.
Tiivistä arjen yhteistyötä vaarina
Heikki jäi eläkkeelle jo 58-vuotiaana, sillä halusi panostaa omiin harrastuksiin ja matkustamiseen, sekä viettää reilusti aikaa omien lastenlasten kanssa. “Tyttärelläni on kolme lasta, kaikki pienillä ikäeroilla. Halusin auttaa tyttäreni perhettä niin paljon kuin mahdollista”, Heikki summaa.
Kun lapset kasvoivat ja Heikki oli toteuttanut omia unelmiaan, hän on ottanut mielellään enemmän roolia suvun pienimpien hoidosta: “Tyttäreni on vielä hoitovapaalla ja autan muutamana päivänä viikossa pitämällä yhtä tai kaikkia kolmea hoidossa luonani. Meillä on omat tavat ja päivärytmi. Koen, että järjestelyssämme voittaa kaikki – tyttäreni saa hieman omaa aikaa ja hoidettua arjen askareita, ja itse tunnen olevani tärkeä tukipilari koko hänen perheelleen.”
Taloudellista tukea Heikki antaa muutaman kerran vuodessa siirtämällä jokaisen lapsenlapsen tilille isomman summan rahaa. “Olen toivonut, että nämä rahat pidetään pesämunana lapsenlapsille, eikä niitä käytetä ennen kun he ovat täysi-ikäisiä”, Heikki tiivistää.
Kolme vinkkiä isovanhemmille – näin autat arjessa
- Usein paras tapa auttaa omia lapsia vanhemmuudessa on kuunnella huolissa ja murheissa, tarjota neuvoja kun niitä kysytään ja yllättää pienillä arjen teoilla. Valmis makaronilaatikko kotiovelle toimitettuna tai treffi-illan mahdollistaminen pienten lasten vanhemmille voi olla huomattavasti merkityksellisempi ele kuin esimerkiksi taloudellinen apu tai leluröykkiöiden hankkiminen lapsenlapsille.
- Vaippaikäisten vanhemmille saa hymyn huulille yllättämällä perheen Muumi Baby -vaippatilauksella, joka saapuu kotiovelle toimitettuna minne tahansa Suomessa. Tutustu kuukausitilaukseen täällä ja tee arkea helpottava palvelus kätevästi netissä.
- Kun vietätte aikaa monessa sukupolvessa keskittykää perheen traditioihin, läsnäoloon ja läheisyyteen. Huvipuistoajeluja ja luksuslomia tärkeämpää on opettaa lapsille suvun taitoja karjalanpiirakoiden rypytyksestä virkkaamiseen ja kalastuksesta polttopuiden hakkaamiseen. Lapsenlapset ovat innokkaita oppimaan uutta ja yhteinen tekeminen tiivistää perhesuhteita.
Kurkkaa myös nämä:
Ensiaskeleet uusperhe-elämään.
Värikästä perhe-elämää sijaisvanhempina.
