Yli 15 vuotta yhdessä olleet Petri ja Jani ovat kolmen lapsen sijaisvanhempia, jotka eivät vielä 10 vuotta sitten voineet kuvitellakaan olevansa isä ja iskä. Onnellisten sattumien kautta heidän kodissaan asustaa nykyisin teini-ikäinen, eskarilainen ja alle vuoden ikäinen vauva.
“Reilu 10 vuotta sitten missään ei edes puhuttu sijaisvanhemmuuden mahdollisuudesta. Mediassa ei ollut juurikaan esillä sateenkaariperheitä, saatikka perheitä, joissa on kaksi isää. Lähdimme kuitenkin ottamaan asioista selvää Sateenkaariperheet ry:stä ja saimme ajatuksillemme tukea myös tutuilta, samassa elämäntilanteessa olevilta, perheiltä. Tämän jälkeen päädyimme puolen vuoden PRIDE-koulutukseen, joka valmistaa sijaisvanhemmuuteen”, pariskunta kertoo.
PRIDE-valmennuksia järjestää lukuisat yksityiset ja kunnalliset tahot ympäri Suomea. Se on ryhmämuotoinen valmennuskurssi, joka sisältää ryhmätapaamisten lisäksi henkilökohtaisia perhetapaamisia ja kotikäynnin. Valmennuksessa saa paljon tietoa lastensuojelusta, lasten kehityksestä ja tarpeista sekä sijaishuollon ja perhehoidon erityispiirteistä. Valmennuksen tavoitteena on antaa riittävästi tietoa ennen päätöstä ryhtyä sijaisvanhemmaksi.
Tiivistä perhe-elämää ja läsnäoloa
Kun toive vanhemmuudesta heräsi, Petri ja Jani miettivät heille sopivaa perheytymistapaa. Kumppanuusvanhemmuus naisparin tai itsellisen naisen kanssa ei tuntunut omalta vaihtoehdolta ja sijaissynnytys ulkomailla oli taloudellisesti mahdotonta. Etävanhemmuudesta kiinnostunutta naista tai naisparia on äärimmäisen vaikeaa löytää, joten sijaisvanhemmuus oli ainoa vaihtoehto.
Vanhin lapsista muutti Petrin ja Janin luo seitsemän vuotta sitten ja tuolloin perheen koko lähipiiri oli äärimmäisen yllättyneitä perheytymisestä. Molempien vanhemmat epäilivät miesten taitoa hoitaa lasta ja sitä, olivatko he todella ymmärtäneet mihin ovat ryhtymässä. Petri ja Jani itsekin painivat ennakkoluulojen kanssa: Onko kyseessä vain tilapäinen vanhemmuus? Entä jos lapsen mukana tulee päihdeongelmaiset biologiset vanhemmat? Petri ja Jani epäilivät myös, onkohan se edes mahdollista, että heille – kahdelle miehelle – annettaisiin sijaislasta. Ennakkoluulot ja pelot eivät ole toteutuneet ja pariskunta viettää tavallista perhearkea kolmen eri-ikäisen lapsen tahdissa.
Yhteiskunta ja asenteet muuttuvat kun asioita arkipäiväistetään
Yleensä kun perhe liikkuu yhdessä kaupoilla tai ulkona, heihin ei kiinnitetä sen kummemmin huomiota. Petriä ja Jania pidetään veljeksinä tai kaveruksina, mutta kun vauvaa sylitellään isältä toiselle tai kun keskimmäinen ottaa molempia isiä yhtä aikaa kädestä kiinni, saattaa ihmisten päät kääntyä. Petri ja Jani molemmat toteavat, että mahdolliset pitkät tuijotukset ja supinat kannattaa jättää omaan arvoonsa, eikä niitä ole syytä jäädä vatvomaan.
Yhteiskunnassa tehdään edelleen heteronormatiivisia oletuksia, jossa perheen päinä ovat äiti ja isä. Myös Petriltä ja Janilta saatetaan tiedustella lasten lääkärikäynneillä tai pankissa vaimon nimeä, mutta näistäkin tilanteista selvitään vastapuolen pienellä punastelulla ja faktojen oikaisulla. Asenteet ja ilmapiiri ovat selkeästi muuttuneet parin pitkän seurustelun aikana ja erilaiset perhemuodot ovat tutumpia ihmisille.
Yksi suuri toive Petrillä ja Janilla kuitenkin on: lapsille ja nuorille pitäisi tehdä piirrettyjä, satukirjoja ja muuta kuvastoa, jossa erilaiset perheet tuodaan näkyville. “Miksei Salkkareissa ole yhtä tavallista arkea elävää sateenkaariperhettä? Miksei uutisissa ei useammin nähdä sateenkaariperheitä kommentoimassa perheaiheisia otsikoita? Meidän keskimmäinen hullaantuisi jos näkisi meidän kaltaisen perheen Pikku Kakkosessa”, Petri pohtii.
Kohti unelmia ja oman näköistä perhe-elämää
Muita perheestä haaveilevia Jani ja Petri kannustaa pitämään omista unelmista kiinni ja pyrkimään sellaiseen perhemuotoon, joka sopii omiin arvoihin ja tarpeisiin. Vaihtoehtoihin kannattaa tutustua rauhassa ja hankkia vertaistukea ihmisiltä, jotka painivat samojen kysymysten kanssa. Sijaisvanhemmuudesta tulisi puhua entistä enemmän ja tuoda mahdollisuutta esiin myös sateenkarikansalle.
“Kerhossa keskimmäisemme askarteli yhden isänpäiväkortin ja tuli surun murtamana kotiin, sillä hän ei ollut saanut sanottua, että kotona onkin kaksi isää ja kortteja pitäisi tehdä tuplana. Toivottavasti maailma muuttuu niin, ettei oletuksia tehdä vaan kaikenlaiset perheet ovat normaaleja”, Jani ja Petri summaavat.
Lähteet: Pesäpuu ry ja Sateenkaariperheet ry
Kurkkaa myös nämä:
Tuplasti äitiyslomalla – Heidin ja Lauran tarina
Kolme tarinaa isovanhemmuudesta.
